Sateen jälkeen jää sininen

Elämä muuttuu..

2006-07-03T19:43:00.000+03:00

ja niin muuttuu blogikin. Uuden blogini löydät osoitteesta:
http://mintunhuon.vuodatus.net/

Kesä

2006-06-15T21:21:00.000+03:00

Kesä.muutto.ero hitaasti mutta varmasti.kesäloma.
Miten nopeasti voin irtautua läheisestä ihmisestä.
Auttaako asuminen eri paikkakunnilla vai pahentaako se vain asiaa.
Kaupungin keskustaan muuttaminen..ennalta ehkäisen mahdollista eristäytymistä ensi talvena.
Mutta eihän se kaipaa kuin neljä seinää, joiden sisälle jäädä..
mutta en halua miettiä vielä pimeitä talvi-iltoja, koska
nyt paistaa aurinko ja kuukauden päästä mulla on kesäloma,
ja mä voin tehdä ihan mitä vaan ja mennä ihan minnä vaan..
tänään just töissä mietin, että missä haluaisin käydä,
niin yksi paikka olisi Bengtskärin majakka.
Älkää kysykö miksi :) ehkä sen takia, että se todella kaukana täältä..
onneksi mulla on ympärillä muutama hyvä ystävä, jotka tietävät
tilanteeni ja tukevat minua. kiitos heille.

Voiton puolella

2006-03-09T12:28:00.000+02:00

Hengissä olen. :)
Pahin aika töissä alkaa olla takana päin. Vielä ensi viikon rutistus, sitten pidän ansaitun talvilomani. Tänä vuonna kiire ei ole ollutkaan niin paha kuin aikaisempina vuosina, johtuen siitä, että meillä on ollut yksi henkilö enemmän tekemässä hommia.
Näin keväisin minulle tulee aina innostus uusiutua: uudet hiukset, uusia vaatteita... ehkä bloginikin uusiutuu tässä kevään mittaan, kunhan työtahtini rauhoittuu.

Kiireinen aika alkamassa...

2006-01-10T13:06:00.000+02:00

Uusi vuosi tuli ja meni mukavissa tunnelmissa. Ilotulitusta kävimme katsomassa keskustassa isolla porukalla.

Kohta alkaa töissä vuoden kiireisin aika ja se kestää tuonne pääsiäiseen asti. Ja jo nyt työllistää vuoden vaihteen aiheuttamat työtehtävät. Tämä blogini jatkaa siis hiljaiseloaan, mutta kerron kyllä kuulumisia aina silloin tällöin.
Äijän kanssa menee ihan hyvin. Pahin ahdistukseni on lieventynyt, mutta silti en täysillä uskalla enää heittäytyä. Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen ja minulla on hyvä olla.

Arjessa takaisin, uutta vuotta odotellen

2005-12-28T14:49:00.000+02:00

Joulu meni rauhallisissa merkeissä. Ensin käytiin minun vanhempia tervehtimässä ja sitten aattona ajettiin äijän vanhempien luokse maalle kainuuseen.

Siellä hiljaisuuden keskellä saimme levätä tekemättä mitään
ja syödä jouluruokia.
Ihan olla vaan ja kerätä voimia.

Eilen palasimme takaisin kiireen ja katuvalojen vilskeeseen.

Uusi kamera on sitten kiva

2005-12-19T12:29:00.000+02:00

Nämä todella hienot lampunvarjostimet olen löytänyt Mangosta.

Paras ystäväni teki minulle joululahjaksi ihanan kaulaliinan. Lahjassa oli mukana myös suitsukekokoelma.

Näkymä eilen äijän kämpän ikkunasta.

Näkymä minun kämpän ikkunasta viime perjantaina.

Viime tipassa

2005-12-15T09:13:00.000+02:00

Vein tänä aamuna nuo itsetehdyt joulukortit postilaatikkoon. Tänä vuonna karsin huimasti korttien määrää, lopuille tutuille ja ystäville voi sitten aattona viestitellä ja soitella.

Valoa

2005-12-12T11:23:00.000+02:00

Naapurin ikkunassa jouluista valoa.

Ikkunalla loistaa pimeyteen pienet tuikut.

Joulua!

2005-12-08T10:28:00.000+02:00

Viime lauantain shoppailut kesti 5 tuntia, joten siinä oli viikonlopulle ihan riittämiin urakkaa, enkä sitten jaksanut sunnuntaina enää kovin kauan pyöriä joulumarkkinoilla, käväisin vaan pikaisesti. Ja edelleen on lahjoja miettimättä ja ostamatta.
Itsenäisyyspäivä meni maalaushommissa, siis seinien, ja illalla piti päivystää hyvän ruuan äärellä linnan juhlia.
Uusi kamerani saapui viikko sitten, ja ahkerasti olen sitä opetellut käyttämään.
Kiireistä aikaa on ollu joulun ja töiden takia, joten tämän blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. Myös senkin takia, etten ole voinut kaikesta kertoa, koska en tällä hetkellä halua paljastaa elämästäni tämän enempää. Raja kulkee nyt tässä kohtaa. Jos kiireiden keskellä en ehdi täällä blogissani käymään, niin haluan jo nyt toivottaa kaikille oikein hyvää ja valoisaa joulua! :)

Tällainen joulukoriste on tiskilläni tänä jouluna, uudella kamerallani otettuna.

Kevyttä myrskyä

2005-11-30T09:19:00.000+02:00

Olipas taas oikein virkistävää kävellä aamulla töihin tuolla kevyen lumimyrskyn keskellä. Pipo päässä, huppu silmillä ja suunta kohti keskustaa. Kyllä sitä perille löytää.
Viikonloppuna tuli ulkoiltua pari tuntia per päivä, kurjasta pyrystä huolimatta, kun kerrankin pääsin ulos päivällä valoisaan aikaan. Lumisade ei minua haittaa, mutta se kova tuuli. Silloin tuntuu kuin sataisi lunta vaakatasossa ja se lumi tunkee joka paikkaan, ja se on inhottavaa. Tuntuu, että tällä seudulla olisi satanut lunta jo viimeiset 5 päivää enemmän ja vähemmän. Sataa parhaillaankin. Valkoinen joulu olisi hieno asia. Silloin valkoiset hanget hohtaisivat kuun valossa tähtien alla ja kaikki kynttilät ja muut jouluvalot pääsisivät loistamaan illan pimennossa.

Äijän kiireet vaan pahenevat, ja tämä oli ihan tiedossa. Helpotusta tilanteeseen tuo toivottavasti joulutauko, mutta kova säätäminen jatkuu varmasti vielä ensi vuoden puolellakin. Kunnes asiat alkavat rullaamaan. Viime päivinä olen ollut jo nukkumassa, kun hän on tullut kotiin. Ja aamulla hän saattaa jäädä vielä nukkumaan, kun lähden töihin. Tällä viikolla ollaan nähty vain muutaman kerran ihan ohimennen. Hoida siinä sitten parisuhdetta. Mutta olen sanonut olevani hänen tukenansa, kun tiesin, että tällainen tilanne on tulossa. Ei auta valittaa.

Serkku on nyt jättänyt kämppäni ja siirtynyt omaansa, jossa kylpyhuoneen remonttia viimeisteltiin viime viikolla. Hänen muuttonsa selvisi minulle vasta monta päivää muuton jälkeen, kun satuin soittamaan hänelle. Tartte minulle mitään ilmoitella.

Tulevana viikonloppuna odottaa joulumarkkinat ja shoppailut parin hyvän ystävän kanssa. Olen lupautunut ostoksille heidän molempien kanssa ounastellen, ettei aikataulut mene päällekäin, vaan että onnistun näkemään heidät molemmat vuorotellen.

Lumiukkokeli

2005-11-26T11:34:00.000+02:00

Raotat verhoja unen ollessa vielä silmissäsi - ulkona on valkoinen maa. Yöllä on satanut muutama sentti lunta, ja sataa edelleen. Pienestä pakkasesta huolimatta maa näyttää märältä ja kun astut lumen keskelle, huomaat, että se onkin loskaa. Se kastelee kenkäsi läpi asti ja muuttaa sukkasi kosteiksi. Tämän takia et viihdy kauan lenkillä, vaan kaipaat sisälle lämpimään. Kunpa tulisi kylmempi keli, että lumi muuttuisi pakkaslumeksi, eikä olisi loskaa ja räntää. Pakkaslumi narskuisi kenkiesi alla ja tuulen puuska saisi sen lentämään. Auringon paiste saisi valkoiset hanget hohtamaan ja kimaltava peite kuiskailisi ja houkuttelisi tekemään lumienkeileitä. Olisi oikea talvi. Mutta tänään saisi varmasi tehtyä hyviä lumiukkoja ja lumilyhtyjä, kun lumi on muotoiltavissa. Lähden ulos.

Jouluahistus

2005-11-25T18:31:00.000+02:00

Tänään kun kävelin töiden jälkeen kaupungin keskustan halki, niin joka puolelta puski päälle jouluvaloja ja muuta krääsää ja hässäkkää. Kauppakeskuksen valotaulu toivottaa jo marraskuussa "Hyvää joulua", vaikka lämpötila näyttää +2 astetta lämmintä ja joulu on ohi vasta reilun kuukauden päästä. Ahistaa!!
Päätin mennä salille ja vetää kunnon treenin, että joulu unohtuisi edes kolmeksi sekunniksi. Kun sitten juoksumatolla lämmittelin, niin ikkunoista näkyi ulos kadulle ja siellä oli jo puissa Jouluvaloja!!
En ole oikein jouluihmisiä. Lapsena olin aina mukana koristelemassa kuusta ja syömässä piparkakkutaikinaa. Ehkä se jouluinnostus katosi siinä vaiheessa, kun tajusin, että joulupukkina oli tuttu setä.
Jouluahistusta kasvattaa myös se, että jouluna yksinäisyyden, toivottomuuden ja lohduttomuuden tunteet vahvistuvat ja on paljon helpompaa vajota itsesäälin ja surkuttelun keskelle. Minua ahistaa myös se, että posti kantaa koko ajan aikaisemmin ja yhä aikaisemmin kotiin joulukuvastoja ja muita esitteitä. Ei joulu kuulu syksyyn. Se on vasta talven juhla.
Yksi hyvä puoli joulussa on, ja se on se, kun koko perhe on edes hetken saman katon alla. Ja jos hyvin käy, niin jouluruokaakin ollaan syömässä samaan aikaan, ja se se vasta on juhlaa.

Ei mitään uutta

2005-11-25T09:37:00.000+02:00

On taas perjantaiaamu ja viimeinen työpäivä tällä viikolla.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin siihen, että minulla on heikko ja huono olo. Oli sen verran huono olo, etten saanut enää unta. Luulin olon tulleen siitä, etten ollut syönyt illalla tarpeeksi ja nyt verensokeri on alhaalla. Söin puolikkaan ruispalan ja lasin vettä. Hetken päästä oksensin kaiken pois, ja oikein vauhdilla. Otti muuten aika mukavasti kurkkuun ja nieluun ne leivänpalaset. Sen jälkeen sain taas nukuttua. Menin keskiviikkoaamuna töihin tekemään kiireisimmät asiat pois alta, mutta en jaksanut olla paria tuntiakaan töissä, joten takas vaan lepäämään ja nukkumaan pois heikko ja etova olo. Nukuin melkein koko päivän ja illalla oli jo parempi olo, vaikka vielä vähän heikko ja hiukan etova. Mutta päivän aikana syödyt ruuat pysyivät sisällä. En tiedä, mistä yöllinen huono olo ja oksentaminen johtuivat.

Äijällä on tänä iltana työpaikkansa pikkujoulut. Minä en vielä tiedä, missä illalla olen. Paras ystäväni on puhunut baariin menosta, mutta hänestä ei ole vielä sen asian tiimoilta kuulunu mitään uutta, joten saa nähdä, missä illalla ollaan.

Serkun muutto on siirtynyt uudessä kämpässä olleen vesivahingon takia. Kylpyhuoneen lattia jouduttiin piikkaamaan auki ja kuivattamaan, joten suihkua ei ole voinut käyttää. Vähän jo ihmettelin, kun ei serkusta kuulunu mitään, ja ehdin jo ärsyyntyäkin, kun se ei edes vastannu mun viesteihin. Lopulta se sitten soitti, ja kertoi tilanteesta. Tämä tapahtui viime viikolla, ja ymmärsin, että viime sunnuntaina hän olisi hakenut loput tavaransa pois minun kämpiltä. Mutta soiton jälkeen ei ole taas kuulunut yhtään mitään. En ole koskaan tavannut tuollaista jahkailijaa. En tiedä, onko hän aina ollut tuollainen, koska emme ole kauheasti olleet tekemissä toistemme kanssa tähän mennessä, mitä nyt jossain sukujuhlissa mummolassa nähty. Vaikka tiedän olevani kärsivällinen, niin olisi minun mielestä kohteliasta ilmoittaa muutoksista aikataulussa. Ja vaikka olen hyvin pärjännyt äijän nurkissa tähän asti, niin toisinaan haluaisin, että minulla olisi edes mahdollisuus mennän omaan kämppään, jos siltä tuntuisi.

Äijän veli ja sen vaimo suunnittelevat pikkujouluja, eli mentäisiin isommalla porukalla jonnekin syömään. Koska joissakin paikoissa on vaadittu pari ihmistä enemmän, jotta varaus voitaisiin tehdä, keksi vaimo ehdottaa, että pyydettäisiin minunkin vanhemmat sinne. Kysyin vanhemmiltani, ja he innostuivat asiasta ja suunniteltu ajankohtakin kävi heille. Mietin kyllä paljon, ennen ja jälkeen heiltä kysymistä, että onkohan tämä hyvä idea. Jos minun ja äijän juttu ei jatku, niin eikö tämä kaikki ole ihan turhaa, pikkujoulut sun muut. Olisiko parempi lopettaa tämä juttu tähän, eikä herättää kenessäkään turhia toiveita? Vai vasta joulun jälkeen? Me ei olla edes yhtään mietitty, missä me ollaan tai mitä me tehdään jouluna. Oikeastaan koko asia ei ole noussut kertaankaan edes puheenaiheeksi. Minun mielessä asia on kyllä käynyt, mutta ääneen en ole asiaa sanonut. Minkä takia? Pelkäänkö, ettei me olla yhdessä jouluna? Pelkään.

Hyvän mielen saan kuitenkin ainakin siitä, että tilasin itselleni netin kautta digikameran, ensimmäisen sellaisen. Ihan perusmallin, mutta sillä on hyvä opetella. :) Toivottavasti se tulee ehjänä perille ja on sellainen kuin pitääkin.
Veronpalautuksia on hyvä tuhlata etukäteen. :)

Viikko alkaa

2005-11-21T08:31:00.000+02:00

Perjantaina firman pikkujoulut sujuivat hauskasti ja iloisissa tunnelmissa. Käytiin pelaamassa poolia ja sen jälkeen italialaisessa ravintolassa syömässä. Sen jälkeen käytiin yökerhossa yhdellä, mutta paikka ei ollut meidän makuun, joten siirryimme hieman rauhallisempaan paikkaan.

Niskani ja yläselkäni ovat olleet hieman jumissa. Illan aikana käynyt kova tuuli otti niskaan, joten jumitus hieman paheni, ja tästä johtuen kärsin kohtalaisesta päänsärystä lauantain ja sunnuntain ajan. Ajan mittaan siihen tottui, olen viime vuosina kärsinyt myös viikonkin kestävästä päänsärystä, joten tämä ei ollut mitään uutta. Useimmiten päänsärkyni on lihasjännityssärkyä, joten tiesin jumpan, venyttelyn, särkylääkeen ja levon auttavan ennen pitkään. Nyt käytin myös Relaxant lihastenrentouttajaa, joka tuntuu minulla auttavan. Nyt on jo parempi olo, eikä päänsärkyä ole.

Viikonloppu meni siis minun osalta rauhallisissa merkeissä. Kuuntelin Tom Waitsia, mm. Closing Time, The Heart of Saturday Night, Blue Valentine ja Asylum Years albumeita. Päänsäryn ollessa pahimmillaan en pystynyt lukemaan, kattelin vaan äänetöntä tv:tä puolella silmällä ja kuuntelin musiikkia. Eilen pystyin jo keskittymään lukemiseen, joten oli mukava lukea pitkästä aikaa kokonainen kirja ihan putkeen, tai sehän oli näytelmä minkä luin: Leea Klemolan Kokkola. Oli kyllä todella hauska näytelmä. Olisi kiinnostava nähdä se näyttämöllä.

Martha

Operator, number please, it’s been so many years
Will she remember my old voice while I fight the tears
Hello, hello there, is this Martha, this is old Tom Frost
And I am calling long distance, don’t worry ‘bout the cost
Cause it’s been forty years or more, now Martha please recall
Meet me out for coffee, where we’ll talk about it all

And those were the days of roses, of poetry and prose
And Martha all I had was you and all you had was me
There was no tomorrows, we packed away our sorrows
And we saved them for a rainy day

And I feel so much older now, and you’re much older too
How’s your husband, and how’s your kids, you know that I got
married too
Lucky that you found someone to make you feel secure
Cause we were all so young and foolish, now we are mature

And those were the days of roses, of poetry and prose
And Martha all I had was you and all you had was me
There was no tomorrows, we packed away our sorrows
And we saved them for a rainy day

And I was always so impulsive, I guess that I still am
And all that really mattered then was that I was a man
I guess that our being together was never meant to be
And Martha, Martha, I love you, can’t you see

And those were the days of roses, of poetry and prose
And Martha all I had was you and all you had was me
There was no tomorrows, we packed away our sorrows
And we saved them for a rainy day

And I remember quiet evenings, trembling close to you

Written by: Tom Waits

Ruby's Arms

I will leave behind all of my clothes, I wore when I was with you
All I need’s my railroad boots and my leather jacket
As I say goodbye to Ruby’s arms, although my heart is breaking
I will steal away out through your blinds, for soon you will be waking

The morning light has washed your face, and everything is turning blue now
Hold on to your pillow case, there’s nothing I can do now
As I say goodbye to Ruby’s arms, you’ll find another soldier
And I swear to God by Christmas time, there’ll be someone else to hold you

The only thing I’m taking is the scarf off of your clothesline
I’ll hurry past your chest of drawers and your broken wind chimes
As I say goodbye, I say goodbye, I say goodbye to
Ruby’s arms

I will feel my way down the darkened hall, and out into the morning
The hobos at the freight yards have kept their fires burning
So Jesus Christ, this goddamn rain, will someone put me on a train
I’ll never kiss your lips again, or break your heart
As I say goodbye, I say goodbye, I say goodbye to
Ruby’s arms

Written by: Tom Waits

Käsikirje

2005-11-18T10:08:00.000+02:00

Triinu

Maanantaina

2005-11-14T10:30:00.000+02:00

Viikonloppu tuli nopeasti, ja meni ohi sitäkin nopeammin. Äijän kaveri tuli ulkomailta käymään maisemissa, ja sen seurauksena äijän kämpille kokoontui erinäinen porukka lauantaina istumaan iltaa. Oikein mukavaa oli, joukossa pari jo minullekin ennestään tuttua ihmistä. Aamu neljään asti siinä vierähti, eikä me baariin ehditty ollenkaan. Lauantaina sitten kokoonnuttiin ravintolaan ensin kahvittelemaan ja sen jälkeen kevyt baarikierros, jonka jälkeen äijän kämpille tilaamaan ja syömään pizzaa. Ilta päättyi ajoissa väsymyksestä ja kaverin seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä johtuen. Eilen kävin äijän kanssa parin tunnin päiväkävelyllä! happea haukkaamassa sekä keskustassa kahvilla, illalla käytiin katsomassa lyhyt teatteriesitys. Että kaikenkaikkiaan onnistunut viikonloppu. Tämänhetkisestä väsymyksestä huolimatta. :)
Ja pomokin sanoi tänä aamuna työpaikan kahvitauolla, että enää ei ole kuin noin puoli vuotta juhannukseen! :) Kesää odotellessa voi sitten valmistella vaikka joulua.

...

2005-11-10T13:16:00.000+02:00

"Autiolla rannalla
majailevat ikävä ja suru
toistensa naapurukset."

"Kuiskaus kuuntelee:
kukaan ei laula niin
hiljaa kuin rakkaus."

Rock, rock

2005-11-09T11:40:00.000+02:00

Meidän tilanne ei ole muuttnut minnekään, ja enkä tiedä milloin muuttuu. Me molemmat kiirehdimme paikasta ja ajasta toiseen, ja toisemme me kohtaamme vain hetkittäin.

Nyt on töissä niin kiirettä, etten ehdi edes kissaa sanoa, ja äijän koneen kiintolevy alkaa brakaa, joten en pääse illallakaan koneelle. Niinpä täytyy nyt tyytyä muistelemaan kesää, aurinkoa ja musaa.

Sanoja

2005-11-08T16:25:00.000+02:00

Äijän ystävän sanojen herättämät kysymykset mielessä kerroin eilen illalla äijälle, miltä musta tuntuu ja mitä mä tunnen äijää kohtaan. Tällä kertaa en saanut mitään sanallista vastausta, mutta jo se, että sain asiani sanottua, helpotti mieltäni.
Nyt täytyy rientää, jooga kutsuu. Palataan asiaan.

Kysymyksiä

2005-11-07T08:54:00.000+02:00

Perjantaina olin katsomassa kahta livebändiä, tapasin vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja oli todella mukavaa. Lauantaina olin äijän kans kuuntelemassa livekaraokea, kuten edellisestä postauksesta voi päätellä. Pitkän aikaa juteltiin äijän hyvän ystävän kanssa, ja kun keskustelu ajautui sellaisille poluille, että saatoin sanoa mikä on tilanne, niin sen jälkeen olikin jo sitten helpompi olla ja jutella, kun ystävä tiesi. Hän kysyi hyviä kysymyksiä ja sanoi ääneen asioita, joita olin paljon miettinyt ja pyöritellyt mielessä. Nyt kysymykset pyörivät ja lauseet muotoutuvat. Kun vaan saisin ne ulos. Ehkä olisikin helpompi kirjoittaa ne.

"Rohkeutta on nähdä miten asiat ovat, ja silti säilyttää toivo."
Jotenkin tuohon tapaan sanoi Simone Weil. Se olkoon punaisena lankana minulle.

"Kaipaus unohti, että
pitää olla välimatkaa
jotta voisi ikävöidä."

"Kun sanot
me olemme kaikki
tiedän että jäät."

"Minne rakkaus meni
kun kanssani istuu
vain pimeys."

Helpotus

2005-11-06T02:15:00.000+02:00

Just tultiin baarista. Joo, mutta tämä ei ole kunnon kännipostaus, koska en ole kunnolla kännissä. Vain väsynyt. Ei jaksettu jatkaa yökerhoon asti ja äijäkin on niin väsynyt, että parempi tulla nukkumaan. Join vain pari kaljaa, kun ei ollut oikein juomafiilis, mutta livekaraoke kuulosti hyvältä. Että siinä mielessä mukava ilta. Lisäksi äijän hyvä ystävä tietää nyt meidän tilanteesta ja se oli ainakin minulle helpotus. Hän sanoi minulle, että jos et jaksa katella äijää, niin et kattele. Se on sitten sen ongelma/harmi, ei minun, jos se kerran ei välitä minusta tarpeeksi. Monta kysymystä pyörii nyt mielessä, mutta niistä myöhemmin lisää, nyt nukkumaan.

Mikä tilanne

2005-11-03T12:29:00.000+02:00

Soitin äsken serkulle kysyäkseni, että joko se on päässyt omaan kämppäänsä. Se oli just saanut kämpän avaimet ja oli menossa sinne siivoamaan tänään tai huomenna. Huonekaluja serkku oli suunnitellut ostavansa ensiviikolla, kun sillä on seuraava vapaapäivä. Minun puolesta kämpässäni voi majailla niin pitkään kuin tarvitsee, ettei tarvitse lattialla nukkua. Ei minun pyörääkään ole vielä korjattu. Mutta toisaalta se ei estäisi sitä, ettenkö voisi majailla omassa kämpässäni, jos en olisi luovuttanut sitä serkkuni käyttöön.
Minun ja äijän suhteen arki on entisellään. Mukavaa on yhdessä ja välillä pystyn nauttimaan yhdessäolosta täysillä, kun unohdan sen, ettei tällä ole jatkoa. Mä olen niin väsynyt. En jaksa ponnistella, että tapahtuisi jotain muutosta. Kerran näin on hyvä olla.
Jos viikon päästä serkku lähtee, voisin ottaa tavarani ja nousta. Äijälle tulee kaveri kylään, joten lähden mielelläni "evakkoon", että he saavat rauhassa muistella menneitä ja ottaa ilolientä. Sitten katsotaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.

"Minulla tuuli
sinulla maa
kohtaammeko horisontissa."

Hyväksi havaittuja sääntöjä nro 1

2005-11-02T10:10:00.000+02:00

1. Älä tenttaa!
Krapulaisen tai väsyneen ihmisen tenttaaminen aiheuttaa vain mielipahaa molemmille osapuolille. Tenttaamisen kohde ei vaillinaisen aivotoiminnan takia kykene hahmottamaan ja vastaanottamaan kysymystä 100%:n teholla. Näin ollen kysyjä jää ilman vastausta. Kysymyksen toistaminen tai uudelleen muotoilu on aivan turha toimenpide, koska tässä tapauksessa toisto ei toimi. Sääntö testattu äärimmäisissä olosuhteissa.

Enää ei vituta

2005-11-02T08:42:00.000+02:00

Aamu alkoi tosi hienosti. Sain nukuttua hyvin ja aamulla heräsin vähän ennen kellon soittoa, eikä normaalista aamuväsymyksestä huolimatta tullu kiireistä aamua. Rauhassa sain keitellä ja juoda aamukahvit sekä herätellä väsynyttä äijää töihin. Sitten kun lähdin kävelemään töihin, niin pikkuhiljaa alkoi mitättömätkin asiat vituttaan. Kun pääsin töihin, niin vitutti jo ihan kohtalaisesti. Nyt kun olen tunnin ehtinyt rauhoittua ja parhaan ystäväni kanssa hössöttää mesessä, niin on jo parempi mieli. Vitutus on kovaa hommaa, se ottaa voimille ja vie energiaa. Nyt ei jaksa enää vituttaa. :)

...

2005-10-31T19:54:00.000+02:00

"Syksy vaipuu uneen
sade nukahtaa
talon valtaa talvi."

"Tukehdun hiljaisuuteesi
aamuyö minut eksyttää
eikä uni enää löydä minua."

"On taas satanut lunta
mutta minä
elän vielä."

Töissä taas

2005-10-31T10:10:00.000+02:00

Lauantai-ilta sujui mukavasti leppoisissa tunnelmissa. Kateltiin porukalla netistä imuroituja sketsileffoja, juotiin ja syötiin. Sen jälkeen suuntasimme keskustan baariin. Tapasin taas uusia ihmisiä, joiden kanssa oli mukava jutella. Keskustelin mm. kahden uuden miestuttavuuden kanssa miesten ja naisten rooleista sekä roolikuvien ja sukupuoleen suuntautuneiden odotusten muuttumisesta vuosikymmenten aikana. Ihan lärvät olevan ihmisen kanssa on aivan turha alkaa väittelemäänm mistään, se on vaan ajan hukkaa. :)
Käytiin me sitten jonottamassa yökerhoon, mutta väsymys iski jonossa, joten sisälle asti ei jaksettu jonottaan. Tässä iässä ei tarvitse enää paljoakaan juoda alkoholia, riittää kun valvoo, niin sekin jo tekee krapulaisen olon seuraavana päivänä. Kykenimme eilen hyvin lähtemään teatteriin, joten meitä olikin täysi autollinen sillä reissulla. Esitys kesti yli kaksi tuntia väliajan kanssa, mutta jaksoin taas seurata esitystä vallan loistavasti. Se on ehkä uutuuden viehätystä vielä, jonka voimin jaksan lähteä teatteriin, vaikka vähän huonossakin hapessa. En tiedä, jäänkö tähän koukkuun, vaikka äijän kanssa meidän tiemme eroaisivat. Hänhän se minua näihin esityksiin vie. Kuka sitten houkuttelee, kun olen yksin.

Viikonloppuja

2005-10-29T14:28:00.000+03:00

Eilinen aamupäivä meni istuessa eri busseissa ja kävellessä ympäri kaupunkia. Iltapäivällä suunnistin parhaan ystäväni luokse viettään iltaa. Kateltiin dvd-levyiltä sketsejä, juotiin viiniä ja juteltiin. Oli oikein mukava päivä, ja hyvä mieli. Äijä tuli sitten illalla hakeen minut.
Äsken tulin lenkiltä. Ulkona on aurinkoinen päivä, taivaalla ei ole yhtään pilveä. Muutkin olivat huomanneet sen, joten ei tarvinnut yksin kävellä järveä ympäri. Äijä oli eilen pyytänyt kavereitaan luokseen tänään istumaan iltaa ja kokkaamaan yhdessä ruokaa. Kutsutut ovat minullekin jo tuttuja ja mukavia ihmisiä, joten ei tartte taas ahdistua tuntemattomien keskellä. Myöhemmin todennäköisesti kutsuu baari. Yritän juoda viisaasti, koska huomenna menemme luultavasti teatteriin.
Jokohan me huomenna tai ensi viikolla ehtisimme keskustella..

Pois

2005-10-27T16:13:00.000+03:00

Joskus tulee sellainen tunne, että pitäisi päästä kauas pois, jonnekin muualle näistä ympyröistä ja aloittaa ihan alusta kaikki. Jättäisin kaiken ikävän ja ahdistuksen taakseni ja jatkaisin uudestaan puhtaalta pöydältä. Yrittäisin ainakin. Aloittaisin uuden elämän. Mikä minua sitten estää? Ystävät, perhe, mukava työpaikka. Nykyaikana toisiin ihmisiin voi pitää yhteyttää monin eri keinon vaikka toiselta puolelta maailmaa, ja työpaikka ei ole elämäni keskipiste. Miksi siis vielä olen täällä. En tiedä, ehkä uskallus tehdä se viimeinen irroittava rutistus tästä elämästä puuttuu..
Äijästä ei ole kuulunut mitään sitten eilisaamun, jolloin muistutin lähteväni tänne. En ole edes kovin yllättynyt, lähinnä pettynyt. No en ole kyllä minäkään ottanut häneen mitään yhteyttä. Ehkä lyhyt hiljaisuus välillämme on hyväksi. Minä ainakin saan rauhassa miettiä asioita, mutta minusta tuntuu, ettei äijä käytä aikaansa meidän suhdetta koskevaan pohdintaan. Äijällä on ollut viime aikoina todella kiire, ettei se edes muistanu, milloin olin lähdössä. Sillä on niin monta rautaa tulessa, että ei-niin-tärkeät-arkiset-asiat saattavat unohtua täysin. Ei se ehdi minua kaipaamaan.. jos se vielä edes tuntee minua kohtaan niin paljon, että kaipaus voi syntyä.. Soitin tänään parhaalle ystävälleni, ja se soitto piristi paljon. Onneksi hän tietää tilanteemme ja osaa lohduttaa ja piristää minua. Näen hänet huomenna pitkästä aikaa. Tyttöjen ilta onkin ehkä juuri se, mitä minä nyt tarvitsen. Piristävää seuraa ja paljon naurua, että huoleni hetkeksi unhoittuu.

Lumituulessa

2005-10-26T13:30:00.000+03:00

Nyt olen saapunut maaseudun rauhaan. Parin tunnin bussimatkan jälkeen saavuin vanhempieni luo. Toivottavasti tämä etäisyys rauhoittaa sieluani edes hieman, ja mieleni saisi rauhassa miettiä ja järjestellä sekavia ajatuksia. Ehkä hetkeksi jopa unohtaa kaiken. Sisällä sielussani on jo syntymässä pieni rauhan hippunen, jonka toivon kasvavan, kun tämä tilanne selkiää, ja kun tiedän, mitä minun on tehtävä.
Ulkona tuulee ja sataa lunta, ja tuntuu, että on toivotonta päästä jalkaisin eteenpäin tuossa tuiskussa. Vähän siltä tuntuu nyt myös minun elämässäni. Tuntuu kuin tuuli heittelisi minua laidasta toiseen, enkä tiedä, minne olen menossa. Ajaudun vaan eteenpäin tietämättä mikä on päämäärä. Ehkä se selviää vasta sitten, kun tiedän olevani perillä. Milloin se tapahtuu, sitä ei kukaan tiedä, en edes minä. Oravat kisaavat lehtikuusessa, närhi leikkii päällikköä lintujen ruokapaikalla ja ajaa tiehensä kaikki talitintit ja tiaset. Eivät ne silti kauas lennä, jotta pääsevät kohta takaisin. En minäkään kauaksi pääse poikkemaan elämäni polulta, koska jokin vetää minua takaisin. Halu selviytyä, halu tulla ehjäksi haavoittumisen jälkeen, halu elää. Harmaa pilvinen taivas, niin sekaisin pilvistä ja tuulesta, mutta silti jotenkin järjestyksessä. Kaikilla on paikkansa. Jatkan siis oman paikkani etsimistä. Tällä hetkellä paikkani on tässä. Missä se on huomenna, sen näyttää huominen. Vielä nyt en mieti sitä. Haluan olla tässä.

Aurinko

2005-10-25T12:23:00.000+03:00

Tänään paistaa kovasti kaipaamani aurinko. Kävin tunnin verran nauttimassa pienestä pakkasesta ja ihanasta auringon paisteesta. Niin, tänään on mieli aika maassa, mutta tuo aamuinen lenkki piristi hiukan. Ehkä täytyy vielä käydä uudestaan lataamassa aurinkoakkuja ennen illan joogakurssia.
Mä tiedän, että äijä on tällä hetkellä tosi kiireinen, mutta silti haluaisin enemmän kosketusta ja läheisyyttä. Voinko minä vaatia sellaista tällaisella hetkellä? Vetäytyykö hänkin kuoreensa mahdollisen eron lähestyessä, koska ei halua tulevaisuutta kanssani? Eikö hän enää halua minua? Tiedän, että minun pitäisi kysyä näitä häneltä. Mutta milloin? Eilen näin häntä pikaisesti parin kerran ennenkuin menimme nukkumaan. Hän nukahti saman tien. Tänään en ole nähnyt häntä vielä kertaakaan, enkä tiedä, miten myöhään hänellä tänään menee. Miksi tämä on näin hankalaa, tai miksi minä teen tästä näin hankalaa. Ovatko nämä kaikki ajatukset minulle vihjeitä siitä, ettei tämä suhde ole minua varten, koska en saa tästä suhteesta sitä mitä haluan.

"Minä olin sinun
ensisuudelmastamme lähtien
enkä saa sinua koskaan."

"Menetinkö sinut eilen
syksyllä vai huomenna
talven kämmenellä yksin."

Eka lomapäivä

2005-10-24T14:40:00.000+03:00

Oma syyslomani alkoi pilvisessä säässä. Vaikka ulkona on pari astetta pakkasta, tuulee ja tuntee talven lähestyvän, niin silti on tänään ollut yllättävän hyvä mieli. Olo on kuitenkin haikea eikä karun näköinen harmaa luonto sitä kovin piristä. Aurinkoa kaipailen nyt, kun pääsen ulkoilemaan valoisaan aikaan, eikä päivät mene sisällä toimistossa. Kävin keskustassa haahuilemassa kaupoissa, kirjastossa ja kahvilassa. Kolme tuntia siellä vierähti, kun rauhakseltaan kävelin joka paikaan. Onneksi koululaiset ovat jo palanneet lomiltaan kouluihinsa, niin kaupoissa mahtui hyvin liikkumaan. Ostin mm. lankoja ja uudet paksut puikot, koska haluaisin kutoa ponchon. Näin myös kämpilläni majailevan serkkuni pikaisesti ja annoin hänelle autopaikan lämpötolpan avaimen.
Pitäisi kai äijää muistuttaa, että ottaisi mukaansa joku aamu töihin lähtiessään polkupyöräni ja veisi sen korjaajalle. Se kun on vielä rikki sen meidän kaatumiskolarin jäljiltä. Voin sitten ajella kämpiltäni töihin pyörällä, jos en jaksa kävellä n.3km suuntaansa. Viime talvena kävelin työmatkat silloin, kun ei voinut ajaa pyörällä lumen takia. Ainoastaan muutaman kerran olin niin väsynyt, että menin bussilla kotiin.

Tämän ja huomisen päivän olen äijän kämpillä, keskiviikkona lähden morjestamaan vanhempiani ja viikonlopuksi suunnittelin visiittiä parhaan ystäväni luokse, joka myös on tämän viikon lomalla. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan, ja nyt hän tarvitsisi apua vanhan sohvan hajoittamisessa, jotta se mahtuisi pienempinä palasina autoon ja sitä myöten kaatopaikalle.

Niin ja äijän kanssa pitäisi keskustella, että vieläkö se meidän alustava suunnitelma on voimassa. Jotenkin tuntuu siltä, että jos mä jäisin tänne nurkkiin vielä pyörimään, niin ei tämä tilanne tästä minnekään muuttuisi. En tiedä, olenko jo asennoitunut niin vahvasti lähtemään, etten osaa enää kuvitella jääväni tänne. Onko se yksinjäämisen pelko, joka haluaisi minun jäävän tänne, vaikkei meidän suhteella olisikaan tulevaisuutta. Se olisi kyllä itsensä huijaamista. En minä tänne voi jäädä sen takia. Se, ettei voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, söisi minut kuitenkin hengiltä, sisältä päin kalvaisi pikkuhiljaa, ja jäljelle jäisi vain tunteeton kuori.

"Tulen minne vain
pyydä luoksesi
kutsu vierellesi."

"Lähtöpaikkana nykyhetki
päämääränä huominen
miten pääsen ehjänä perille."

Loppu lähestyy

2005-10-23T16:31:00.000+03:00

Kuun lopun lähestyessä olen miettinyt, että onko tämä meidän tai siis minun ehdottama ratkaisu paras ratkaisu tai oikea ratkaisu. En sitä vielä tiedä. En tiedä, tiedänkö koskaan. En haluaisi tulla katkeraksi, se olisi liian helppo ja huonoin vaihtoehto kasvattaa etäisyys välillemme ja yrittää unohtaa äijä. Varsinkin kun en vielä tiedä varmaksi, onko minun unohdettava hänet vai voiko tästä vielä tulla jotain.. jotenkin epätoivoinen olo ja itku on ollut herkässä eilen ja tänään. Yksin äijän kämpillä ollessani saatan purskahtaa itkemään ihan naurettavistakin syistä, että ihan alkaa itseäkin naurattamaan jälkeen päin. Ahdistus alkaa taas kasvamaan sisälläni ja kalvaa minua hiljalleen.

Ensilumi satoi viime yönä. Naapurin lapset ovat rakentaneet jo ensimmäisen lumiukon, ja lumisota käytiin iltapäivällä.

"I know there's something in the wake of your smile.
I get a notion from the look in your eyes, yea.
You've built a love but that love falls apart.
Your little piece of heaven turns too dark.

Listen to your heart when he's calling for you.
Listen to your heart there's nothing else you can do.
I don't know where you're going and I don't know why,
but listen to your heart before you tell him goodbye.

Sometimes you wonder if this fight is worthwhile.
The precious moments are all lost in the tide, yea.
They're swept away and nothing is what it seems,
the feeling of belonging to your dreams.

Listen to your heart when he's calling for you.
Listen to your heart there's nothing else you can do.
I don't know where you're going and I don't know why,
but listen to your heart before you tell him goodbye.

And there are voices that want to be heard.
So much to mention but you can't find the words.
The scent of magic, the beauty that's been
when love was wilder than the wind.

Listen to your heart when he's calling for you.
Listen to your heart there's nothing else you can do.
I don't know where you're going and I don't know why,
but listen to your heart before you tell him goodbye."

Listen to Your Heart
Performed by : Roxette
Lyrics by : Per Gessle
Music by : Per Gessle & M.P. Persson

p.s. Tiedän, aika klisee veto :) mutta tuo laulu soi äsken
nettiradiossa DHT:n akustisena coverversiona, ja se sai kyyneleet silmiini.
Kaunis laulu juuri tähän mielentilaan.

Jäätyneitä puolukoita

2005-10-22T19:17:00.000+03:00

"Askel taakse
eteenpäin ja sivulle
herätä minut kun olen perillä."

"Elämä on liian lyhyt
murehtia kylmyyden sulamista
kun rakkauteni on jo jäähtynyt."

"Eräänä päivänä
jalkani eivät kosketa maata
kun olen kohdannut katseesi."

"Poimin jäätyneitä puolukoita
mutta sinä olitkin
jo lähtenyt kotiin."

Irtonainen pää

2005-10-22T15:44:00.000+03:00

Eilen illalla ehdin jo hetken miettiä, että täytyypä laittaa taas herätys aamuksi töihin lähtöä varten. Sitten muistin, että tänäänhän on lauantai ja ensi viikko onkin lomaa. Jippii! Saakin ottaa ihan rauhallisesti. Tänä aamuna kun sitten heräsin, niin päätä särki. Onneksi taloudesta löytyi vielä yksi särkylääke. Lääkkeen alettua vaikuttaan olikin sitten äijä jo keittänyt aamukahvit, joten aamiaista naamaan ja sitten kaupoille. Olikin todellinen ilo lähteä automarketkierrokselle, kun pahimman päänsäryn helpottua alkoi tulla huono olo ja pää tuntui jotenkin irtonaiselta. Taitaa niska ja yläselkä olla taas niin jumissa, ettei veri ja happi oikein kulkeudu aivoihin asti. Kun olin käynyt apteekissa ja odottelin äijää kaupasta, niin tuntui etten oikein meinaa pysyä pystyssä. Tuntui, että ihmiset tuijoittavat, kersat huutavat korvan juuressa ja missään ei näy penkkiä, että olisin istuutunut. Vihdoin päästiin takas äijän kämpille, ja pääsin taas nappaamaan lääkettä. Lepo lääkkeen kanssa auttoi huomattavasti olooni. Kahden maissa kykenin lähtemään naapuriin kahville, jossa oli kylässä viikko sitten vuosia täyttänyt äijän kaveri perheineen sekä muita uusia tuttavuuksia syksyn juhlista. Sieltä palattiin ihan äskettäin, koska äijä oli sopinut jo muuta ohjelmaa itselleen. Minä jäin toipumaan tietokone-sohva-tv-akselille, koska oloni on vielä vähän huono ja päässä hieman heittää ja särkee. Mutta eihän minun mitään tarvitse tehdäkään, kuin vaan olla. :) Ehkä se lomafiilis sieltä pikkuhiljaa löytää minutkin.

"Kuljetko kanssani
jos pyydän
vuorelle yhtä matkaa."

"Etkö tiennyt
että sinä pidit
sydäntäni kämmenelläsi."

"Tuntematon huominen
ei enää pelota
kun tunnen sinut lähelläni."

Mennyttä kalua

2005-10-21T10:15:00.000+03:00

Nyt mulla on sitten taas yksi hammas vähemmän. Eilisen päivän aikana alkoi oikealla ylhäällä särkeä viimeistä hammasta tosi paljon. Koska kipu ei hellittänyt vaan paheni koko ajan, sain tänä aamuna ajan päivystykseen. Lääkäri tutki ja tutki, koputti hammasta mikä sattui todella paljon, otettiin röntgenkuva, ja mietittiin, että mitä sille hampaalle oikein tehtäisiin.. kuvan perusteella hammas sai tuomion: tulehdus juuressa. Koska hammas on takimmainen hankalassa paikassa, harvinaisen vähän luussa kiinni joten se jo heilui tulehduksen seurauksena, kerran jo paikattu lähelle hermoa asti, niin minkälainen olisi sellaisen hampaan tulevaisuus juurihoidon jälkeen. Arvaamaton. Joten yksi helpompi vaihtoehto oli hampaan poisto. Sanoin lääkärille, että antaa mennä, ota vaan hammas pois. Se lähtikin helposti ja tulehduspesäke tuli hampaan mukana. Tulehdus oli saanu kyseisen ja viereisenkin hampaan vähän koholle, joten pureminenkin oli ollut jo hankalaa. Lääkäri ja hoitaja nauroivat, kun kysyin, että saanko hampaan mukaan. Mutta sain sen pienessä pussissa mukaani sen jälkeen kun hoitaja oli sen huuhdellut. Se hammas oli kyllä ihan mennyttä kalua, hyvä että päästiin siitäkin eroon. Päässä het heittää, kun kävelin töihin ylämäkeen, välillä piti ihan pysähtyä puhaltelemaan, ja puudutusten hälveneminen sekä jännityksen laukeaminen saa olon ihan sekaisin. En mä tiedä mikä siinä hammaslääkäriin menossa niin jännittää. Koko pienen ikäni olen hammaslääkärissä rampannu, lapsena oikomishoidoissa monta vuotta ja nyt vanhempana reikiä paikkaamassa sekä viisaudenhampaita poistattamassa. Eihän niissä operaatioissa mikään satu, korkeintaan puudutuspiikki vähän nipistää kun se pistetään ihon läpi. Ei voi tietää. Tietoisesti yritän aina rentouttaa itseäni siinä tuolissa, etten ihan koko aikaa purista käsinojista rystyset valkoisina. Ja huumorikin auttaa vähän rentoutumaan, jos lääkärin kanssa voi heittää hyvää läppää, ja jos lääkäri on puhelias eikä sellainen hiljainen hyräilijä, joka muistuttaa enemmänkin massamurhaajaa kuin hammaslääkäriä, kuten erään kerran.

Päivästä toiseen

2005-10-19T09:56:00.000+03:00

Päivät vaan rullaavat eteenpäin, sen enempää vastaan panematta tai keneltäkään lupaa kysymättä. Valoisan ajan olet töissä ja illalla yrität jaksaa tehdä jotain ruokaa ja kenties vaikka harrastaa liikuntaa. Raahaudut vaan paikasta toiseen sen kummemmin ympärilleen katsomatta. Ohi ajavan pyöräilijän huomaat vasta sitten, kun se suhahtaa ohi hihaasi hipaisten. Vastaantulijoita et katso silmiin, mutta eihän niissä kuitenkaan ketään tuttua olisikaan joukossa. Viikoloppua kohden aamuväsymys kasvaa ja lauantaiaamuna mietit, että joko pitää nousta töihin.

Kissaa ei ole vähään aikaan nostettu pöydälle, mutta sekin aika vielä tulee. Ikäviä asioita ja keskusteluja on niin mukava vältellä, mutta ei sitäkään voi loputtomiin tehdä. Onneksi tämän aamuinen hierojakäynti vei taas hetkeksi ajatukset jonnekin ihan muualle, lähinnä säähän ja tuttuihin ihmisiin. Sinänsä harmi, että töissä ei nyt ole kiirettä, että hyvin ehtii ajatella kaikenlaista. Sopiva kiire kun pitäisi ajatukset työtehtävissä edes hetken.. tai sitten ei. Ihmissuhteissa kun riittää aina mietittävää ja pähkäiltävää, niin onneksi meidän juttu on nyt sen verran tyyntynyt, minkä verran se nyt tilanteeseen nähden voi olla, että minä pystyn kuitenkin jo syömään. Unen saaminen vähän takkuilee, mutta onneksi ensi viikolla pidän lomaa, niin pääsen keräilemään voimia tulevia viikkoja varten. Talven pimeys lähestyy, joten täytyy täydentää kynttilävarastoja ja odotella valaisevaa lunta kuun ja tähtien valossa.

"Tule, lähdetään
katsomaan täysikuuta
etsimään yhteistä tähteä."

Haikeaa

2005-10-16T17:26:00.000+03:00

Matkalta on kotiuduttu. Perjantai-illan yllätyssynttärit onnistuivat hyvin. Emäntä oli kutsunut isännän sekä heidän hyvän ystävättären kolmekymppisten kunniaksi heidän kavereita pitkän matkan takaa kylään, joten oli siinä isännällä ja ystävättärellä näkemisen arvoisia ilmeitä pitkin iltaa. Yhteensä illan aikana paikalla oli 15 aikuista ja 2 alle 6kk:n ikäistä poikaa, joista toinen isännän ja emännän esikoinen. Juhlakansassa olikin kaksi tuttua kasvoa edellistä 30-v.juhlista, joissa olin syyskuun lopulla äijän mukana. Yhteenvetona voisin sanoa, että oli onnistunut reissu. Emäntä ja isäntä olivat avoimia ja mukavia ihmisiä. Ja oli hyvä valinta olla heidän luonaan koko viikonloppu, koska juhlatohinoista selvittyämme oli aikaa jutella heidän kanssaan ja tutustua paremmin. Todennäköisesti he vierailevat tällä suunnalla ensi viikonloppuna, joten taidan tavata heidät vielä toistamiseen.

Kotimatkalla ajoimme suuren vesistön rantoja kiertävää maisemareittiä, ja kyllä syksyinen luonto on kaunis, ennenkuin harmaa loska-aika levittäytyy joka paikkaan. Paikoitellen suomalainen luonto on karua ja raadollisesti rikki revittyä, mutta veden ääreltä nousevat kallioiset rinteet ja värikäs puusto muodostavat henkeäsalpaavan maalauksen, jota katselisi pitempäänkin. Minut saisi kyllä helposti luonnon lähelle veden äärelle asumaan. Haikeana loppuamme ajatellen katselin hiljaisia maisemia, ruskaisia lehtipuita ja vaahtopäisiä järven aaltoja, kuin yrittäisin tallentaa nämä kaikki kuvat muistiini.

"Rujot oksat
raapivat maan kuorta
versoaa uutta elämää."

Reissuun

2005-10-14T10:38:00.000+03:00

Tänä iltana kutsuvat taas äijän kaverin kolmekymppiset, joten illaksi ajamme juhliin n.300km päähän. Koko viikonloppu on varattu tällä reissulle. Minkä takia minä lähden taas mukaan tuntemattoman ihmisen synttäreille, joilla en todennäköisesti tunne ketään, jos kerran tämä meidän suhde loppuu? Niin, sitä minäkin olen miettinyt.. ehkä sen takia, että viihdyn äijän seurassa ja haluan olla hänen kanssaan viimeiseen päivään asti, ja tod.näk. silläkään ei välttämättä ole montaa tuttua juhlissa. Kaikesta huolimatta toivon, että meillä olisi mukava reissu.

Eilen illalla kun äijä oli just nukahtamaisillaan, se sanoi, että sä olet hyvä tyyppi ja toivon sulle vaan hyvää. Vastasin, että tiedän sen. Se jatkoi, että kun sen veljentyttökin (melkein 3v.) on sitä mieltä. Huokaisin, niin, se onkin minun uusi pieni ystävä. Käytiin heidän luona kylässä maanantai-iltana ja hauskaa oli. Veli ja sen vaimo ovat todella mukavia ja heillä on kiva käydä kylässä. Tällä kertaa vaan mietin koko ajan, että tulenkohan enää koskaan täälläkään käymään, ja että pitäisköhän vaimolle sanoa jotain tyyliin että mukava oli tutustua ja että ei varmaan koskaan enää tavata. En sitten sanonut mitään. Ehkä vaikka kirjoitan tai soitan myöhemmin.. Sitä tutustuu moneen mukavaan ihmiseen ja sukulaiseen, joita sitten ei harmi kyllä enää koskaan tapaa.

Exän suvusta jäi aikoinaan muutama ihminen tuttavapiiriini. Harvoin ollaan yhteydessä, mutta toisinaan vaihdetaan kuulumisia tai nähdään kahvin merkeissä. Se on hyvä, ettei kaikki ihmiset jää menneisyyteen, vaikka sellaisiakin on ja tulee olemaan. Toisten kanssa meidän polkumme vain kohtaavat, mutta toisten kanssa kuljemme pitkänkin matkaa samaan suuntaan.

Hyvää viikonloppua kaikille, sunnuntaina sitten kuulumisia reissusta.

"Otat kädestäni kiinni
johdatat eteenpäin."
vaikka sulkisin silmäni."

Ei oikeaa otsikkoa

2005-10-13T08:45:00.000+03:00

Alkuviikolla vallalla ollut henkinen ja fyysinen raskas olotilani on keventynyt. Pystyn jo syömään paremmin ja mielikin on parempi. En tiedä, mikä on muuttunut tässä meidän tilanteessa. Minun tunteet, äijän tunteet, meidän välinen suhde vai ne kaikki yhteensä. Kun tiedän olevani edelleen lähdössä, niin tunnen jotenkin olevani jo hiukan etääntynyt. Kenties suojelen jo itseäni edessä olevalta, ja suljen tunteitani. En oikein uskalla enää heittäytyä täysillä tähän juttuun, kun tiedän, ettei toinen näe tälle tulevaisuutta. Koskaanhan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta niin kauan kuin olen siitä tietämätön, pidän itseäni tiukasti kasassa, etten hajoa pahimmalla hetkellä.

"Punainen kuu
seuranain on yöllä
kun matkani pitenee."

"Sataa, tuulee, myrskyää
minä en huomaa mitään
kun näen vain sinut."

...

2005-10-11T12:08:00.000+03:00

"Tyyni pinta
kuin järven heijastaa
kasvot jonkun toisen."

"Elämän juoman
maistan huulillani
se houkuttelee juomaan."

"Myrskyn miekat
sivaltavat sieluni
ehjäksikö koskaan enää."

Lähtölaskenta

2005-10-10T10:16:00.000+03:00

Eilen illalla sitten aukaisin sanaisen arkkuni ja kerroin äijälle, mikä mieltäni painaa. Hyvä oli saada puhuttua, koska asioiden pähkäileminen ja murehtiminen saattaa pitkällä aikavälillä aiheuttaa jo ihan fyysisiä oireita minussa. Ensimmäisenä ilmenee unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Jos ne oireet pysyisivätkin noissa, ei olisikaan mitään hätää. Onneksi äijän kanssa voi keskustella, ettei liikaa murehdi itsekseen. Ja onneksi on paras ystäväni, jolle voin puhua kaikesta. Elämä on opettanut, että aina kaikki kyllä järjestyy parhain päin, vaikkei se siltä juuri sillä pahimmalla hetkellä tunnukaan. Silloin on hyvä kuulla se jonkun toisen sanomana. Alustava suunnitelmamme on siis se, että kolmen viikon päästä lähden minä pois. Nyt on siis aikaa keskustella ja kummankin miettiä tätä suhdetta ja tilannetta. Tänään luovutan serkulleni kämppäni. Lähtölaskenta on alkanut.

"Sataa kyyneleitä
minun kädelleni
en edes tiennyt itkeväni."

"Hiipien tuuli
kiirehti ohitseni
ja vei kesän pois."

Suhde katkolla

2005-10-09T15:05:00.000+03:00

On lempi vuodenaikani, ulkona taivaallisen kaunis aurinkoinen syksypäivä, mutta minä en ole onnellinen. Äijä ei näe suhteellamme tulevaisuutta. Tykkää kyllä kovasti, mutta ei näe tällä hetkellä itseään kanssani tekemässä lapsia ja ostamassa taloa. Miten näin suhteen alussa voikaan nähdä jonnekin kauas... Tietämättömyys, päivä kerrallaan veisten terällä eläminen vie minulta voimia, en jaksa enää kauan tällaista. On siis laitettava piste. Ja juuri nyt kun lupasin majoittaa omaan kämppääni serkkupojan kolmeksi viikoksi ennenkuin hän pääsee omaan kämppäänsä. Ehkä minä jaksaisin hengailla vielä pari viikkoa täällä äijän kämpillä, nauttisin kun on vieressä mies, ja sitten syyslomallani lähtisin reissuun ja sieltä palattuani kerättäisiin kaikki minun tavarani, ja vietäisiin minut pois. Ehkä sitten äijällä olisi rauha ja aika miettiä, näkeekö minua tulevaisuudessaan vai oliko se siinä. Ja jos en jaksaisi näitä kolmea viikkoa, niin kyllä serkkupoika ymmärtäisi, jos minun tarvitsisi päästä omaan kämppääni, ja hänen täytyisi lähteä. Väsyttää niin..

"Kadun valoisalle puolelle
suuntaan askeleeni
ehkä sitten pääsen kotiin."

Viikonloppulepo

2005-10-07T09:45:00.000+03:00

Tämän lyhyen työpäivän jälkeen aion ottaa rennosti ja levon kannalta alkavan viikonlopun. Nukun pitkään, löhöilen ja nautin toivottavasti kauniista syksypäivistä. Voisin vaikka käväistä tutkimassa lähistön kirpputoreja. Äijälle tulee kaveri kylään, joten taidan lähteä evakkoon, koska vuorokausirytmini tulee luultavimminkin olemaan hieman erilainen lähipäivinä. Jätän baaritkin toisten käyttöön. Saatan ehkä ottaa jotain pientä hyvää juomaa ruuan kanssa, mutta kannat kattoon -meininki saa jäädä toiseen kertaan. En vielä tiedä, kuinka pääsen koneelle viikonlopun aikana, joten jos minusta ei kuulu mitään, niin palataan asiaan maanantaina. Nyt on ulkona tosi pimeää, johtuen pilvisyydestä. Aurinkoa odotellen toivotan teille kaikille oikein hyvää viikonloppua!

"Seitinohut uni
kietoo meidät toisiimme
kunnes häivymme näkymättömiin."

Väsynyt mutta onnellinen

2005-10-06T08:45:00.000+03:00

Olipas eilen taas vitutuspäivä. Iltapäivästä kun olin jo vähän väsynyt, niin alkoi jo naurattamaan se vitutuksen määrä. Ottaa se voimille kurtistella ja rypistellä koko ajan. Kotimatkalla koiranulkoiluttajatyttö väisti salamannopeasti pois edestäni. Jäin miettimään, että olikohan minulla ollut sellainen pysykää-kaikki-kaukana-minusta-minua-vituttaa-ankarasti-ilme.
Onneksi eilen illalla minua tuli tapaamaan 2 hyvää ystävääni (ystäviä monen vuoden ajalta), he olivat mm. kämppäkavereitani lukioaikana ja sitä ennen samalla luokalla yläasteella. Meillä oli kyllä todella ihana ilta. Juteltiin pitkästä aikaa ja käytiin thaimaalaisessa ravintolassa syömässä. Hyvä ruoka, parempi mieli. Illalla tulikin sitten uni saman tien, ja nukuin kuin tukki. Kyllä nyt taas jaksaa.

"Hiljaisuutta halkoo
lämmin ääni
se on onni."

testing

2005-10-04T15:43:00.000+03:00

You Are 40% Boyish and 60% Girlish

You are pretty evenly split down the middle - a total eunuch.
Okay, kidding about the eunuch part. But you do get along with both sexes.
You reject traditional gender roles. However, you don't actively fight them.
You're just you. You don't try to be what people expect you to be.

How Boyish or Girlish Are You?

Parempaa viikkoa..

2005-10-04T00:40:00.000+03:00

Blogger se jaksaa taas tökkiä, mutta ehkä tämä sitten onnistuu.

Kaikkea sitä onkin ehtinyt tapahtua viime päivien aikana. Tukka putkella menty paikasta toiseen, ettei ole koneelle ehtiny. Aloitanpa perjantaista.
Pääsimme kuin pääsimmekin sinne teatteriin, ja oli hyvä esitys. Tai ainakin minä tykkäsin. Eikä ollut liian pitkäkään, vähän reilun tunnin. Illalla äijä lähti baariin, en jaksanut lähteä mukaan, koska olin niin väsy rankan työviikon jälkeen. Lauantaiaamuna lähtö vajaan 200 km päähän äijän tuttavapariskunnan luoksen käymään. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, mikäs sen parempaa lauantai-iltana. Käytiin tutustumassa myös kahteen minulle uuteen baariinkin. Sunnuntaipäivänä herkuteltiin kebab-paikassa ja sen jälkeen alkoikin sitten kotimatka ennen pimeän tuloa.
Eilen maanantaina töissä oli kyllä niin vitutus päällä, etten viitsinyt paljoa tänne kirjoitella, olisi mennyt vaan pelkäksi valitukseksi. 11 tunnin työpäivän jälkeen kun pääsin kotiin, niin ei siinä paljoa hampaita naurattanut. Nuo ylityötunnit pidän kyllä joskus vapaana, eihän tätä muuten kestä erkkikään. Illalla ei sitten meinannu tulla uni ja tänä aamuna väsytti, joten jospa ensi yönä saisi paremmin nukutta. Täytyy ottaa ehkä pari rentouttavaa illalla, jos se vaikka auttaisi. Ehkä tämän kaiken jälkeen tästä tulisi sittenkin parempi viikko kuin minkälainen sen alku oli.

"Miksi loputon itku
etkö näe
olen tässä."

"Sade alkoi laulaa
minä palasin alkuun
sielläkö onni odotti."

Russell Crowe

2005-09-30T16:15:00.000+03:00

Viikko sitten mainitsemani teatteri-ilta jäi silloin kokematta, kun suunnistimmekin leffaan katsomaan Cinderella Manin. Tänään uusi yritys kohti teatteria. Se onkin sitten viimeinen mahdollisuus, koska tämä on viimeinen viikonloppu, kun näytelmää esitetään, ja me lähdemme huomenna kahden päivän reissuun.
Yllättävän hyvin jaksoin katsoa melken kahden ja puolen tunnin nyrkkeilyelokuvan. Yhtään ei puuduttanut, mitä nyt vähän selkä puutui, mutta siis muuten. Renée Zellweger ei ole ihan mun suosikkeja sen mutristelevan suunsa kanssa, mutta Russell Crowea jaksan kyllä katsella. Enkä nyt tarkoita pelkästään mitään ulkonäöllistä. Hyvännäköinen hän on, mutta mielestäni hän osaa myös näytellä hyvin. A Beautiful Mind oli mielestäni loistava elokuva, ja kyllähän sen aikana tuli tippakin silmään, unohtamatta tietenkään Gladiatoria. Kylläpäs tuli noita linkkejä. Ehkä tämä nyt riittää tällä kertaa siitä miehestä. :)

"Kuiskaus yksin tietää
miten rakkaus herää
kun on hiljaa."

Päivien viemää

2005-09-29T09:30:00.000+03:00

Pikkuveli täyttää tänään vuosia. Siitä sen viimeistään huomaa itsekin vanhenevansa, kun nuoremmat sisarukset täyttävät vuosia. Iässä pikkuveli ei mene ohi, mutta pituudessa ja koossa hän huiteli ohitse jo aika päiviä sitten.
Muutama vuosi sitten huomasin, että kun tulin tiettyyn ikään (reilusti yli 20v), niin viikot alkoivat juosta. Toisinaan tuntuu, että viikossa on vaan maanantai, perjantai ja sitten jo viikonloppu. Se keskiosa viikosta menee jossain usvassa. Jos pysähtyy hetkeksi, saattaa huomata, että onkin vasta keskiviikko tai tiistai. Mutta jos kiiruhtaa elämää eteenpäin kauhealla paineella, menee viikot nopeammin kuin huomaakaan.
On tietenkin myös viikkoja, jolloin päivät eivät kulu millään. Aika matelee ja viikonloppu tuntuu olevan tavoittamattomissa. Vituttaa ja tylsistyttää ja töissä on ihan tyhmää. Eihän tämä elämä aina mitään herkkua ole, mutta elettävä se vaan on. Vaikka sitten irvistellen ja hampaita kiristellen.

Olkapää paranee kovaa vauhtia. Kävin eilen hierojalla, joka sanoi, että kättä pitää muistaa liikuttaa, ettei liikeradat häviä kokonaan. En mä varokaan enää kuin jotain käden ääriasentoja ja äkillisiä liikkeitä.

"Ikuisuus kirosi
ainaisen kipuni
tahdon nauraa."

"Tumma harso
peittelee sieluni
etkä näe ketään."

Ei kiirettä

2005-09-27T12:27:00.000+03:00

Töissä taas. Onneksi paperihommia voi tehdä omaan tahtiin, koska puhelin ja asiakkaat ovat epämääräisen satunnaisia häiriötekijöitä. :) Hiirtä yritän käyttää vasemmalla kädellä, vaihtelevalla menestyksellä. Kovaa ja äkillistä liikettä kun varoo kipeällä kädellä tekemästä, niin se auttaa jo paljon. Kokonaan kun ei voi olla kättä käyttämättä. Huomenna pääsen hierojalle, koska olkapään rasittamisen varominen on puolestaan taas aiheuttanut jännitystä muualle ylävartaloon, joten vähän on hartiat ja selkä jumissa.

"Kuljeta hiljaa
tuuleen unohtuu viha
vie minut kotiin."

Luvallista laiskottelua

2005-09-26T09:27:00.000+03:00

Eilinen päivä meni ihan kokonaan lauantai-illasta toipumiseen. Synttärit menivät ihan hyvin, ottaen huomioon, etten tuntenut porukasta ketään. Baarissa tapasin sitten hyvän ystäväni pitkästä aikaa, joten ilta jatkui paremmin. Innostuin sitten illan aikan kippaamaan kuppia, ja se veden juonti unohtui ihan kokonaan, joten äijä sai sitten eilen hoitaa kipeää minua.

Onneksi krapulat menevät aina ohi. Paras ystävänikin sanoi, ettei tunne ketään, jolla krapula olisi jäänyt päälle. Lohduttavaa :) Eilen illalla olinkin sitten jo uusi ihminen aamuun verrattuna. Saipahan olkapäänikin kaivattua lepoa. Tänään pitää yrittää ottaa vielä ihan iisisti ja olla rasittamatta liikaa olkapäätä, kun huomenna pitää mennä takas töihin. Ehkä pitäis vaihtaa hiiri vasemmalle kädelle.. Koville ottaa olla tekemättä mitään, kun kerrankin olisi päivälla kotona ja kotihommia olisi vaikka kuinka. Luvallista laiskottelua.

Tällä hetkellä luen Ville Virtasen Menkää mielenhäiriöön ja seuraavana odottaa Toni Morrisonin Jazz.
Ajattelin tänään nauttia kauniista syksypäivästä ja lukemisesta.

"Ohitse ruskan
hiipi hiljaa suruni
syntyi ilosi."

"Aurinko, terä
pistää sielun riekaleet
kuumaksi hehkuun."

"Sade on kuoro
herään oudota unesta
aamuyön lauluun."

Marketit

2005-09-24T12:40:00.000+03:00

Nyt on sitten käyty tekemässä viikonloput ostokset automarkettihelvetissä. Onneksi ei ollut kauheasti porukkaa ja kassoillakin oli vielä-jaksaa-jonottaa jonot. Juhlapyhien aattoina ostosmarketit ovat minulla ainakin pannassa, mutta pakko/hätätilanteessa suostun kyllä niissä käymään. Illaksi onkin sitten tiedossa ne synttärit, mutta ne ovatkin sen verran lähellä, että baarista pääsee yöksi kotiin.

"Itku kolistaa
päivään murtumia.
sade on jano."

"Lämmin on suurempi kuin
tämä, leivänmurut ovat pieniä
kivi on kokoisensa ja itkee."

"Kallio nukahtaa
kaupungin kämmenelle.
kylmä kulkee varpaillaan."

Viikonloppu

2005-09-23T10:12:00.000+03:00

Olipas mukava nukkua pitkään jo perjantaiaamuna. Äijä lähti töihin, mutta minä sain vaan kääntää kylkeä. Aurinko on piilossa ja ulkona tuulee kovasti, mutta on sitä lähdettävä vähän ulos haukkaan happea. Illaksi suunniteltiin teatteri-iltaa pienessä teatterissa. Näytelmä on saanut hyvät arvostelut, joten kiinnostaa mennä katsomaan. Aikaisemmin en oikeastaan käynyt teattereissa, mutta äijän ilmestyttyä minun elämään, on minua viety teatterista toiseen. Enkä ole pannut vastaan. Kaikenlaisia esityksiä olen nähnyt, niin musikaaleja kuin intensiivisiä draamoja. Lauantaiksi lupauduin äijän seuraksi sen kaverin synttäreille toiselle paikkakunnalle. Voi olla, että siinä reissussa menee koko viikonloppu.

"Huomenna lohduton
palaa vihdoin kotiin.
syksy odottaa ovella."

"Liekehtivä onni
kaupungin laidalla.
lehdet kulki ohi."

Käsipuoli

2005-09-22T17:52:00.000+03:00

Viime lauantaina sattui pieni onnettomuus, kun äijä pyörällä kaatuessaan kaatoi mennessään minutkin(alkoholilla lienee osuutta asiaan). Pahiten sattui minua polviin ja oikeaan olkapäähän, eli polvet meni ihan ruvelle ja käsivarsi ei taivu/käänny kaikkii asentoihin. Kävin sitten vihdoin tänään näyttämässä kättä lääkärille, kun ei tuo olkapää meinaa asettua ollenkaan. Lääkäri väänteli ja käänteli käsivartta mitä ihmeellisimpiin asentoihin, ja lopulta kipu olkapäässä oli niin kova, että minua alkoi pyörryttää. Lääkäri totesi, että se on shokkireaktio, mikä syntyy kivusta. Minulta kuulemma katosi väri kasvoilta, joten piti siinä sitten vähän lepäillä. Sairaslomaahan se määräsi, 5 päivää, sekä tulehduskipulääkettä.
Diagnoosi oli Kiertäjäkalvosinoireyhtymä, joten ymmärtääkseni käsivarren/olkapään kiertäjälihaksessa(tai jotain) on tällä hetkellä turvotusta, mutta muusta vahingosta ei voi vielä tietää. Mahdollinen revähtymä lihaksessa tai jänteessä selviää muutaman viikon päästä röntgenissä, jonne täytyy mennä jos olkapää ei siihen mennessä parane. Ei muuta kuin nappia vaan naamaan pari viikkoa, kylmää käärettä ja lepoa kädelle. Paras ystäväni oli ensimmäisenä kysymässä, että maistuukos sulle nyt sitten alkoholi viikonloppuna ollenkaan, kun oot lääkekuurilla, kun sillä ois tiedossa kuski(Ystäväni asuu "maalla"). Lääkepakkauksen ohje ei ainakaan kieltänyt juomasta, jos sattuu niin, että suu alkaa napsamaan viikonlopun aikana.
Äijä syyttää onnettomuudesta itseään, ja sehän se ekana kaatuikin, mutta en anna sen syytellä enää. Onnettomuuksia ja vahinkoja sattuu, ja nythän sattui vaan käteen eikä päähän(olen kyllä oikeakätinen). Eikä mahdollinen olkapään leikkaus ole vielä ajankohtainen, joten murehtii sitä vasta sitten, jos se tulee ratkaisuksi tähän vaivaan.

C.S.I.

2005-09-21T22:26:00.000+03:00

Ja just silloin sitten pitää kyhätä tätä blogia, että jää jakso yhdestä suosikkisarjastani vain vilkaisujen varaan. En oikein tiedä, kummasta tykkään enemmän: C.S.I. vai sen Miami versio.. ne on hyviä molemmat omalla tavallaan. Mutta ensi viikolla olen sitten kyllä kärppänä ruudun ääressä, kun todisteita myllätään, lupaan sen.
Pitäis kai kohta harkita tuota nukkumaan menoa, mutta ei millään malttais, kun kerran pääsen käyttään tätä äijän konetta. Tällä viikolla se on ollu niin liimautuneena tähän ruudun eteen, kun on kuulemma pitäny tehdä niitä päivityksiä.. No joo, saanhan mä olla päivisin töissä koneen ääressä, mutta ei siinä aina oikein ehdi ja viitsi surffailla, kun ei koskaan tiedä, milloin tiskille tupsahtaa asiakas.
Mutta tulipahan nyt luotua tämä blogi, kun sitä tuli niin kauan mietittyä.

On syksy ja blogini syntyy

2005-09-21T22:01:00.000+03:00

"Lehdet istuu kanssani
kevät sulaa
huokaus on palannut."

Avaussanat on siis lausuttu.