Viikko alkaa

Perjantaina firman pikkujoulut sujuivat hauskasti ja iloisissa tunnelmissa. Käytiin pelaamassa poolia ja sen jälkeen italialaisessa ravintolassa syömässä. Sen jälkeen käytiin yökerhossa yhdellä, mutta paikka ei ollut meidän makuun, joten siirryimme hieman rauhallisempaan paikkaan.

Niskani ja yläselkäni ovat olleet hieman jumissa. Illan aikana käynyt kova tuuli otti niskaan, joten jumitus hieman paheni, ja tästä johtuen kärsin kohtalaisesta päänsärystä lauantain ja sunnuntain ajan. Ajan mittaan siihen tottui, olen viime vuosina kärsinyt myös viikonkin kestävästä päänsärystä, joten tämä ei ollut mitään uutta. Useimmiten päänsärkyni on lihasjännityssärkyä, joten tiesin jumpan, venyttelyn, särkylääkeen ja levon auttavan ennen pitkään. Nyt käytin myös Relaxant lihastenrentouttajaa, joka tuntuu minulla auttavan. Nyt on jo parempi olo, eikä päänsärkyä ole.

Viikonloppu meni siis minun osalta rauhallisissa merkeissä. Kuuntelin Tom Waitsia, mm. Closing Time, The Heart of Saturday Night, Blue Valentine ja Asylum Years albumeita. Päänsäryn ollessa pahimmillaan en pystynyt lukemaan, kattelin vaan äänetöntä tv:tä puolella silmällä ja kuuntelin musiikkia. Eilen pystyin jo keskittymään lukemiseen, joten oli mukava lukea pitkästä aikaa kokonainen kirja ihan putkeen, tai sehän oli näytelmä minkä luin: Leea Klemolan Kokkola. Oli kyllä todella hauska näytelmä. Olisi kiinnostava nähdä se näyttämöllä.


Martha

Operator, number please, it’s been so many years
Will she remember my old voice while I fight the tears
Hello, hello there, is this Martha, this is old Tom Frost
And I am calling long distance, don’t worry ‘bout the cost
Cause it’s been forty years or more, now Martha please recall
Meet me out for coffee, where we’ll talk about it all

And those were the days of roses, of poetry and prose
And Martha all I had was you and all you had was me
There was no tomorrows, we packed away our sorrows
And we saved them for a rainy day

And I feel so much older now, and you’re much older too
How’s your husband, and how’s your kids, you know that I got
married too
Lucky that you found someone to make you feel secure
Cause we were all so young and foolish, now we are mature

And those were the days of roses, of poetry and prose
And Martha all I had was you and all you had was me
There was no tomorrows, we packed away our sorrows
And we saved them for a rainy day

And I was always so impulsive, I guess that I still am
And all that really mattered then was that I was a man
I guess that our being together was never meant to be
And Martha, Martha, I love you, can’t you see

And those were the days of roses, of poetry and prose
And Martha all I had was you and all you had was me
There was no tomorrows, we packed away our sorrows
And we saved them for a rainy day

And I remember quiet evenings, trembling close to you

Written by: Tom Waits




Ruby's Arms


I will leave behind all of my clothes, I wore when I was with you
All I need’s my railroad boots and my leather jacket
As I say goodbye to Ruby’s arms, although my heart is breaking
I will steal away out through your blinds, for soon you will be waking

The morning light has washed your face, and everything is turning blue now
Hold on to your pillow case, there’s nothing I can do now
As I say goodbye to Ruby’s arms, you’ll find another soldier
And I swear to God by Christmas time, there’ll be someone else to hold you

The only thing I’m taking is the scarf off of your clothesline
I’ll hurry past your chest of drawers and your broken wind chimes
As I say goodbye, I say goodbye, I say goodbye to
Ruby’s arms

I will feel my way down the darkened hall, and out into the morning
The hobos at the freight yards have kept their fires burning
So Jesus Christ, this goddamn rain, will someone put me on a train
I’ll never kiss your lips again, or break your heart
As I say goodbye, I say goodbye, I say goodbye to
Ruby’s arms

Written by: Tom Waits