Jouluahistus

Tänään kun kävelin töiden jälkeen kaupungin keskustan halki, niin joka puolelta puski päälle jouluvaloja ja muuta krääsää ja hässäkkää. Kauppakeskuksen valotaulu toivottaa jo marraskuussa "Hyvää joulua", vaikka lämpötila näyttää +2 astetta lämmintä ja joulu on ohi vasta reilun kuukauden päästä. Ahistaa!!
Päätin mennä salille ja vetää kunnon treenin, että joulu unohtuisi edes kolmeksi sekunniksi. Kun sitten juoksumatolla lämmittelin, niin ikkunoista näkyi ulos kadulle ja siellä oli jo puissa Jouluvaloja!!
En ole oikein jouluihmisiä. Lapsena olin aina mukana koristelemassa kuusta ja syömässä piparkakkutaikinaa. Ehkä se jouluinnostus katosi siinä vaiheessa, kun tajusin, että joulupukkina oli tuttu setä.
Jouluahistusta kasvattaa myös se, että jouluna yksinäisyyden, toivottomuuden ja lohduttomuuden tunteet vahvistuvat ja on paljon helpompaa vajota itsesäälin ja surkuttelun keskelle. Minua ahistaa myös se, että posti kantaa koko ajan aikaisemmin ja yhä aikaisemmin kotiin joulukuvastoja ja muita esitteitä. Ei joulu kuulu syksyyn. Se on vasta talven juhla.
Yksi hyvä puoli joulussa on, ja se on se, kun koko perhe on edes hetken saman katon alla. Ja jos hyvin käy, niin jouluruokaakin ollaan syömässä samaan aikaan, ja se se vasta on juhlaa.